Muutaman viime vuoden aikana, kun pikamuodin eettisyyden ja ekologisuuden ongelmat ovat nousseet yhä useamman tietoon, second handista ja vintagesta on tullut vaateshoppailijoiden suosikkijuttu. Siinä missä kaikilla täytyi aikanaan olla juuri ne tietyt muodissa olleet kengät tai laukut, nykyisin arvostetaan yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. Kaikki pääsevät ilmentämään itseään siten kuin he haluavat. Tämän hetken yksi puhutuimmista aiheista on ilmastonmuutos, jonka myötä käytettyjen vaatteiden arvo on alettu nähdä uusin silmin.
Vintagevaatteet ovat laadukkaita. Voin tämän helposti allekirjoittaa, sillä käsittelen niitä päivittäin. Jos vaate on kestänyt 1970-luvulta asti hyvänä nykypäivään saakka, tulee se varmasti kestämään jatkossakin useita käyttökertoja. Pahimmillaan pikamuotivaatteita käytetään vain pari kertaa: ne hajoavat, venähtävät tai niihin kyllästytään ja sitten ne heitetään menemään. Arvot ovat onneksi muuttuneet siihen suuntaan, että lempivaatteita voi käyttää vuodesta toiseen.
Maapallo on täynnä tekstiiliä. On vintagetekstiiliä ja uudempaa, yleensä heikkolaatuisempaa tekstiiliä. Menneet vuosikymmenet tulevat aina muotiin uudenlaisin twistein ja eri vuosikymmenien muotia jäljitteleviä vaatteita valmistetaan yhä uudelleen ja myydään pikamuotina. On ihanaa huomata, että tämän hetken trendi on se, että ihmiset etsivätkin alkuperäisen vintagevaatteen sen sijaan, että ostaisivat uustuotantoa.
Vintagevaate tuntuu luksukselta. Kun laitan vintagepaidan päälleni, minusta tuntuu, että olen sopusoinnussa maapallon kanssa. Kaunis, hyväkuntoinen vaate pääsee käyttöön. Minulla on päälläni jotain erilaista, ei sellaista mitä kaikilla muillakin on. Ihailen, miten hienosti se on tehty. Miten hyvässä kunnossa se on. Miten tämä päätyikään minulle? Miten löysinkään tämän aarteen?
Suomalaista vintagea
Suomessa oli 1990-luvun alkuun asti monipuolisesti tekstiiliteollisuutta. -90-luvulla suomalaiset tekstiiliyritykset joutuivat kuitenkin taipumaan globaalien trendien alle: Tekstiiliteollisuus siirrettiin maihin, joissa vaatteiden valmistus ja siihen tarvittava työvoima on halvempaa kuin Suomessa. Kustannuksen nousivat kotimaan teollisuudessa liian korkeiksi. Tehtaat lopetettiin.
Edelleen kuitenkin löytyy runsaasti tekstiilejä Suomen tekstiiliteollisuuden kulta-ajoilta. Minua kiehtoo paikallisuus. Se, että kotimaiset vintagetekstiilit ovat olleet lähialueilla vuosikymmeniä, siinä missä nykyiset tekstiilit valmistetaan tuhansien kilometrien päässä ja matkustavat ympäri maailmaa päätyäkseen tänne kauppaan. Pahimmassa tapauksessa maailmalla matkanneet tekstiilit ovat hetken aikaa kuluttajan käytössä ja jatkavat pian matkaansa kodin sekajätteeseen, vaatteiden tukkuportaalin kautta esimerkiksi Afrikkaan katukaupassa myytäväksi tai samaa reittiä “loppusijoituspaikkaansa” Afrikkaan jätteeksi
Eivätkä nuo menneiden vuosikymmenien Suomessa tuotetut vaatteet ole todellakaan rumia! Olen yllättynyt miten kauniita ja kekseliäitä ne ovat, laadusta puhumattakaan. Vintagevaatteilla on menneisyys ja tarina joka myös kiehtoo monia, kuten itseänikin.
-Kirjoittaja toimii harjoittelijana Nextiilin vintagetiimissä.