eli millainen olikaan syntytarinamme
Elettiin vuotta 2008, kun tyttäreni kysyi 8-vuotiaan napakan kysymyksen äidiltään. Laitoin huonokuntoisempia remonttivaatteitani roskikseen ja vieressä penättiin vastausta: ”Mikset äiti kierrätä noita?” Tästä alkoi matka uusille, tuntemattomille ja seikkailuntäyteisille poluille. Aloin kotoa käsin selvitellä vastausta, jonka voisin jälkikasvulle antaa. Törmäsin aina uudelleen siihen turhauttavaan tulemaan, että matala-arvoisempi tekstiili kuuluu sekajätteeksi. Ja siihen maailman aikaan Suomessa pääosin kaatopaikkojen penkkaan vieläpä. Näin kului vuosi ja aihe vaivasi minua lähes päivittäin.
Kävin viimein puhumassa ajatuksistani paikalliselle ympäristöklusterille ja siellä minua kehotettiin osallistumaan seudulliseen Feeniks-ideakilpailuun, jota mm. Hämeen Ammattikorkeakoulu sponsoroi. Sain kuulla, että HAMK haluaisi lähteä kanssani pöyhimään tekstiiliaihetta lisää. Ensimmäinen hartioiden leventyminen tapahtui ja rinnalle tuli osaajia Forssan-yksikön kehitysorganisaatiosta.
Kymmenen vuotta sitten elettiin hyvin erilaisessa kierrätys-Suomessa. Tekstiilistä puhuttiin useasti lumppuna, poistotekstiili-termiä ei silloin vielä ollut. Kiertotalouden toimintamallit puuttuivat. Tekstiilin kuluttamisesta ei puhuttu mitään – sitä vain ostettiin kiihtyvän pikamuodin ryntäyksessä eneneviä määriä.
Sairaanhoitajan työni vaihtui Hämeen Ammattikorkeakoulun hankkeisiin ja projektitöihin tekstiilikierrätyksen parissa. Tein vuosina 2010–2011 esiselvitystyön, jossa laadin koosteen tekstiilitoimijoiden kentästä. Tapasin ja haastattelin lukuisia tahoja, joilla oli jonkinlaista kontaktipintaa tekstiiliin eri tulokulmista. Työni oli laatuaan ensimmäinen Suomessa ja sai myös Ylen ja MTV3:n tarttumaan ensimmäisiin tekstiiliaiheisiin uutisointeihin.
Esiselvitystyön aikana tekemäni havainnot synnyttivät idean työpajamuotoisesta tekstiilikierrätyspajasta ja materiaalipankista. HAMK-vetoisen hankkeen voimin pääsimme kokeilemaan ideaa käytännössä ja alkoi 5kk pilottijakso Humppilassa. Kokeilu sai työnimekseen Texvex. Jatkokehityksen tarve ja positiivisena näyttäytyneet kokemukset veivät Forssan kaupungin Nuorten Työpajan kanssa toteutettuun Forssan Texvex-hankevuoteen. Tällöin toimintamallin kivijalat olivat jo muotoutuneet ja arvo näyttäytynyt arjen tekemisessä. Toki toiminta oli marginaalista mutta jo silloin erittäin merkityksellistä niin työpajan asiakkaiden kuin myös kuluttajien heräävän tekstiilikierrätyskiinnostuksen kannalta.
Hankkeen päätösseminaaripäivänä Forssassa saimme vierailijoita Tampereen Ekokumppaneilta. He vaikuttuivat näkemästään ja kuulemastaan siinä määrin, että totesivat ”mehän tarvitaan Tampereelle just samanlaista toimintaa!”. Tämä oli lähtölaukaus kohti Nextiili-pajan alkua. Aamulehden Moro-liitteen nimikilpailun runsaasta sadosta valikoitui loistava Nextiili-nimi. Paja aloitti toimintansa 1. lokakuuta 2015. Erityinen merkitys on ollut Pirkanmaan kierrätys ja työtoiminta ry toiminnanjohtajan Mauri Hakalan avarakatseisella ja innovatiivisella asenteella ottaa uusi toimintamalli siipiensä suojaan juurtumaan Pirkanmaalle.
Päällimmäiset tuntoni näin syntytarinaa kirjoittaessani ovat ylpeys ja kiitollisuus niistä kaikista ihmisistä, jotka ovat matkan varrella nähneet saman mitä itse näen, katsoneet sinne minne itsekin katson. Vain yhdessä tämä on mahdollistunut, miten on tänään – tulevaisuus muuttuvassa huomisessa 😊
Lämmöllä,
konseptin äiti, työnohjaaja Helena Käppi